Ei tarvinnut jakaa käkikellomerkkejä...
Käyntilaitteen eli ankkurin runkohan siitä tuli. Kuvassa on tehty myös ankkurin kynsien kiinnityslevyt ja vielä toistaiseksi lyhentämättömät kiinnitysruuvit.
Ankkurin kynsien valmistuksessa olisi ollut kaksi vaihtoehtoa: Oikea ja työläämpi tapa sorvata tangosta rengas josta sitten kynnet katkotaan, tai sitten alla esitetty "väärä" tapa. Päädyin tähän alla esitettyyn tapaan pääasiassa siksi, että ensinmainittuun tapaan olisi tarvittu 45 mm halkaisjaista hopeaterästankoa, jota ei sattunut pyörimään nurkissa.
Tämä alla esitetty tapakin oli kyllä aika työläs, mutta toisaalta kerrankin joku onnistui paremmin kuin osasin odottaa. Alakuvassa hopeateräslevystä mittaan jyrsitty tanko taivutetaan kaarevaksi. Kaaren sisähalkaisijaksi piti saada 38,30 mm ja lähdin kokeilemaan 35 mm messinkitangon päällä taivutusta. Ajattelin, että sitä halkaisijaa sitten pienennetään tarpeen mukaan koska taivutuksesta ei kuitenkaan tule samankokoista kuin se kappale on jota vasten taivutetaan. Itse taivutus tapahtui "mankeloimalla" tanko messinkitankoa vastaan tukevalla lattateräksen pätkällä.
Tässä tuli kaksi yllätystä: Ensinnäkin ylläoleva messinkitanko oli juuri sopiva. Toinen mukava yllätys oli, että minulla sattui olemaan alakuvan alasin, jonka halkaisija oli 38,2 mm eli vain kymmenesosamillin päässä siitä tavoitehalkaisijasta. Kuvassa näkyy miten hyvin taivutettu tanko myötäilee alasimen ulkokehää.
Alla taivutettu kappale.
Kynnet paikoillaan ankkurissa. Tässä vaiheessa kynnet ovat vielä karkaisua ja kiillotusta vaille. Lisäksi kynsien käyntikulmat ovat toistaiseksi vain silmämääräisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti