Lisää ankkuria

Ankkurin akseli ja sen kiinnitystäyte sekä käyntikynnet  paikoillaan. Ankkurin akseli on lievästi kartio oheten molempiin päihin päin. Paksuin kohta ei ole aivan akselin keskellä vaan vähän keskeltä ylöspäin.

 Ankkuri akseleineen kasassa. Ruuvit on vielä vähän reilun pituisia tässä vaiheessa.

Tässä valmistuu ankkurin varsi tuolla pyökkipalojen välissä. Tällainen järjestely siksi, että kuvan ruuvipuristin on liian kapea. Päiden pyöreät osat tein ei-niin-professionaalisesti kiertämällä vartta tuo etualalla oleva messinkinippa keskipisteenä. Omat kynnet oli tässä touhussa vähän tulilinjalla mutta lopputulos oli kuitenkinvarsin hyvä.

Alakuvassa Ankkurin varsi paikoillaan. Sekä ankkuri että varsi kiinnittyvät akseliin kartiolla.

 Tässä käyntikulmien testaamista. Oikeasti siellä koneiston pohjien välissä ankkuri on käyntirattaan yläpuolella, mutta tässä asentoa on vähän säädelty testamisen helpottamiseksi.

Ankkurin kynsien hionta oikeaan kulmaan tehdään niinkutsutulla tasohiojalla. Alla vasemmalla itse  kelloseppäkoulussa tekemäni tasohioja ja oikealla kaupallinen versio. Itsetekemäni laitteen takalaidassa näkyy elämäni kaksi ainoaa käsinkaiverruskokeilua; ensimmäinen ja viimeinen. Ei ollut varsinaisesti minun juttuni...

Ankkurihan siitä tuli

Ei tarvinnut jakaa käkikellomerkkejä...

Käyntilaitteen eli ankkurin runkohan siitä tuli. Kuvassa on tehty myös ankkurin kynsien kiinnityslevyt ja vielä toistaiseksi lyhentämättömät kiinnitysruuvit.

Ankkurin kynsien valmistuksessa olisi ollut kaksi vaihtoehtoa: Oikea ja työläämpi tapa sorvata tangosta rengas josta sitten kynnet katkotaan, tai sitten alla esitetty "väärä" tapa. Päädyin tähän alla esitettyyn tapaan pääasiassa siksi, että ensinmainittuun tapaan olisi tarvittu 45 mm halkaisjaista hopeaterästankoa, jota ei sattunut pyörimään nurkissa.
Tämä alla esitetty tapakin oli kyllä aika työläs, mutta toisaalta kerrankin joku onnistui paremmin kuin osasin odottaa. Alakuvassa hopeateräslevystä mittaan jyrsitty tanko taivutetaan kaarevaksi. Kaaren sisähalkaisijaksi piti saada 38,30 mm ja lähdin kokeilemaan 35 mm messinkitangon päällä taivutusta. Ajattelin, että sitä halkaisijaa sitten pienennetään tarpeen mukaan koska taivutuksesta ei kuitenkaan tule samankokoista kuin se kappale on jota vasten taivutetaan. Itse taivutus tapahtui "mankeloimalla" tanko messinkitankoa vastaan tukevalla lattateräksen pätkällä.

 Tässä tuli kaksi yllätystä: Ensinnäkin ylläoleva messinkitanko oli juuri sopiva. Toinen mukava yllätys oli, että minulla sattui olemaan alakuvan alasin, jonka halkaisija oli 38,2 mm eli vain kymmenesosamillin päässä siitä tavoitehalkaisijasta. Kuvassa näkyy miten hyvin taivutettu tanko myötäilee alasimen ulkokehää.

Alla taivutettu kappale.

Kynnet paikoillaan ankkurissa. Tässä vaiheessa kynnet ovat vielä karkaisua ja kiillotusta vaille. Lisäksi kynsien käyntikulmat ovat toistaiseksi vain silmämääräisiä.