No niin, back in business, joululoman jälkeen taas intoa täynnä...
Tässä on karkaistut käynnin kynnet päästettynä oljen keltaisiksi messinkipurujen joukossa. Toinen on tuolla alla vähän katveessa. Alla olevassa rasiassa ei ole sikaareja vaan lisää messinkipurua.
Alla kynnen kohotuspinnan kiillotus menossa. Tinalevyn pinnassa on mustana näkyvä diamantiinista tehty kiillotustahna, joka on tehty vuonna -80 Tapiolan kelloseppäkoululla. Sen jälkeen olen käyttänyt levyä kynsien kiillotukseen muutaman kerran. Nyt kaivoin levyn esiin, puhalsin pölyt ja muut roskat pois ja ei muuta kuin kiillottamaan... Yllätys, yllätys, kiillotus onnistui todella hyvin tällä noin 34 vuotta sitten sekoitetulla tahnalla. Riittoisaa tavaraa...
Vaiheessa oleva kiillotus alla. Kiillotetun pinnan kuvaaminen ei meinaa onnistua millään, koska automaattitarkennus ei jotenkin osaa tarkentaa siihen ja toisaalta se heijastaa helposti salaman hajavaloa.
Ankkuri kynsineen paikoillaan. Ankkurin silta on lähes samanlainen kuin aiemmin sekuntirattaalle tehty. Sen kohdistus tuotti vähän harmaita hiuksia, mutta onnistui lopulta. Tässäkin tapauksessa näitä pitäisi tehdä kaksi niin siinä toisessa tietäisi valmiiksi miten kannattaaa menetellä. Välillä suunnittelin jo säädettävän laakerinkin tekoa, mutta siihen ei ainakaan toistaiseksi tarvinnut mennä.
Rattaat ja ankkuri paikoillaan. Kun laittaa prikan ankkurin varren päässä olevaan ruuviin painoksi niin kello käy hienosti telarattaasta kevyesti voimaa antamalla. Tämän vuoksi optimismi siihen, että saan kellon oikeasti joskus käymään on kasvanut roimasti.
